Samalla saatiin jälleen hieman lisää sisäänajomaileja (tai -kilometrejä) muutama viikko sitten autotalliin saapuneeseen saksalaisvahvistukseen. Edellinen saksalaisvahvistus saatiin lopulta pienten vastoinkäymisten jälkeen myytyä pois (Eräs Rouva päätti möhköllään peruuttaa takapuskuriin, joten auto oli jälleen korjaamolla maalattavana ynnä muuta kivaa). Lämpimästi suosittelenkin, että jos joku siellä on hankkimassa hieman isompaa automallia, niin opettelisi peruuttamaan sillä tai sitten vaihtoehtoisesti hankkisi siihen kunnon peruutustutkat. Kaikille paaaaaljon kivempi juttu, eiköstä juu. Mutta takaisin siihen sunnuntaihin...
Dallasin lähistöllä on muutamia aika vaikuttavia ramppirakennelmia.
Kuvassa tosin ei mikään niistä, mutta ajatus välittynee.
Ja Texas star koristaa ramppeja.
Muutamien navigointisekoiluiden (ja ihan puhtaasti muuten itse navigointisysteemistä johtuvia) löydettiin lopulta Cinnamon Creek Ranch ja päästiin kartoittamaan ratamahdollisuuksia. Tarjolla oli sisä-, ulko- ja 3D-ratoja, joten tarjontaa ainakin oli. Päädyttiin ulkorataan, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli +20C. T-paita keli siis. Itsellänihän tässä on ollut, kröhöm, hivenen liian pitkä tauko jousiammunnasta ja sen kyllä saattoi havaita. Ulkorata oli ihan ok ja radalle oli kertamaksu. Ei siis vaatinut jäsenyyttä tms. Tosin ajomatka radalle on turhan pitkä, joten ellei mieli 3D-radalle, ei sinne saakka muuten kannata ajella.
Sieltä moottoriteiden keskeltä putkahdettiin keskelle maaseutua.
Ulkorata oli aika askeettinen siihen verrattuna, mihin oltiin totuttu.
Mutta hoiti hommansa ja se oli pääasia.
Paikalla liiteli useita haukkoja.
Ja kamera tietenkin autossa, joten siksi onneton puhelinräpsy.
Paikalla oli jousiampujia camokuosi-vaatteissaan ja minä valkoisissa tennareissani.
Seuraavaksi kartoitukseen ehkä joku lähempänä sijaitseva rata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti