Kanapata

Ote reilu viikko sitten ruokapöydässä käydystä keskustelusta:
S: Ootko muuten huomannut, että meillä pyörii nää samat ruuat viikosta toiseen?
M: Joo, mut mun mielestä nää ruuat on ihan hyviä. (Ihanan diplomaattista)
S: Eiks sua ala tökkiin nää samat sapuskat?
M: Mut mä tykkään yksinkertaisesta ruuasta. (Ja se on muuten ihan tosi, helppoa kokille, eli mulle!)
S: Olisko sulla jotain ruoka-toiveita ens viikolle?
M: No vaikka jotain kanaa... (No onhan siinä paljon proteiinia)
S: Huokaus...

Tiedoksi siis, että meillä edelleen syödään pääosin siipikarjaa. Viime vuoden lopulla mulle iski ihan totaali kyllästyminen kanaan ja siitä saakka meillä onkin syöty kalkkunaa. Viime viikkoina tosin olen yllättänyt itseni ostamalla sitä kanaa ja sehän on maistunut ihan hyvälle. Syy kana/ kalkkuna-linjalle yksinkertaisesti on se, että punaista lihaa pyritään syömään max. kaks kertaa viikossa. Siitäkin toinen kerta yleensä on peuraa omasta pakastimesta ja toinen jotain muuta. (Viime perjantaina grillattiin kunnon pihvit.)

Jauhelihan tekoa (peurasta) viime vuoden marraskuulta.

 

Ajatus lähti siis liikkeelle jutusta Pilvin blogissa, missä sivuttiin samaa teemaa. Jutusta mieleeni tuli, että heeeetkinen, meillähän on tuolla kaapin perällä valurautapata, jota ei olla käytetty ainakaan 1,5 vuoteen. Nyt jotain patareseptiä kehiin! Ja olin ihan niinkin innovatiivinen, että päädyin, ta-daa, kanapataan! Googlettelin aikani ja löysin suht helpon meksikolaisen kanapadan ohjeen (muistaakseni Valion sivuilta?), jota hieman soveltelin.

 

Ohjeen mukaan pataan pilkotaan kanan rintafileitä 500g (itse laitoin kanan reisipaloja muistaakseni reilun paunan verran, saattoi olla jopa 1,5 lb). Ruskistin kananpalat padassa ja maustoin suolalla ja pippurilla. Ruskistettujen kanojen päälle tuli yhden limen kuori raastettuna ja samaisen limen mehu puristettiin sekaan. Lisäksi pataan lisäsin sipulilohkoja sekä yhden hienonnetun serrano-chilin (ohjeen mukaan punainen chili, mutta serranoa sattui nyt olemaan tarjolla). Lisäksi tuli vielä ruokalusikallinen hunajaa. Näitä kuulotettiin hetki ja sitten sekaan lisäsin tomaattimurskaa sellaisen tetran verran (ohje sanoo, että tölkillinen). Sitten vain hetki kiehutellaan kannen alla (ohje: 15 min., itselläni ei tietoa ajasta, kun en muistanut katsoa kelloa, päasia, että kana on kypsää!). Lopuksi pataan lisätään kidneypapuja (tai ruskeita papuja, taas se tölkillinen, valuta pavut) sekä créme fraíchea (ohje: 1purkki (koko?), mutta itse lisäsin tuntumalta, purkki olisi ollut liikaa). Sitten vielä kuumennetaan pata ja annetaan hetki hautua. Ja ai niin, keittelin padan tosiaan ihan lieden päällä, enkä laittanut uuniin muhimaan. Lisukkeeksi keitin ruskeaa riisiä.

 

Pata ennen papuja ja créme fraíchea.

Ne vielä odotteli taustalla.

 

Lopputulos.

 

Ajattelin, että pataa syödään ainakin parina päivänä, mutta kyllä se upposi melkein kerralla kaikki.

Jäi siitä mulle seuraavan päivän lounaaksi. Ehkä hintsun verran tulisempaa olisi voinut olla, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten.