Statuspäivitys

Sain tässä muutama päivä sitten paikallisesta pankista kirjeen, jossa ilmaisivat kaipaavansa puuttuvia tietoja. Nimittäin työnantajasta. Jaahas.

Asiahan on niin, että kohta kahteen vuoteen mulla ei ole ollut työnantajaa. En siis jäänyt virkavapaalle tai vuorotteluvapaalle tai millekkäänvapaalle, vaan ihan kylmästi irtisanouduin silloisesta työpaikastani. Joku ehkä saattaa pitää hulluna ("olisi työpaikka mihin palata"), mutta itse olisin kokenut asian jotenkin ahdistavana. Joo-o tiedetään, ehkä erikoinen ajatusmalli, mutta mä vaan toimin niin. Olen joskus pari viikkoa pohtinut yhden kenkäparin ostamista, mutta päätöksen vaihtaa työpaikkaa olen tehnyt kahdessa päivässä. Että toisinaan mennään aika fiilispohjalta...

Pari vuotta taakse päin käytännössä yksi vuosi meni niin, että tein yamk-opinnäytetyöni valmiiksi ja kävin töissä. Ja that´s it. Bonuksena samaiselle vuodelle osui vielä yksi murtunut ranne. Eipä muistaakseni ollut paljon muuta elämää. (Okei, no sen verran oli muutakin elämää, että syksyllä oltiin Lapissa reissussa, mutta sieltäkin käsin osallistuin opinnäytetyön ohjaukseen.) Ja jos suhteellisen rasittava vuosi ei muuten näkynyt ulospäin, niin ainakin vaatteet olivat sen vuoden aikana mystisesti kutistuneet.

Tällä hetkellä taakse on jäänyt "jokunen" kilogramma elopainoa sekä kaksi vaatekokoa. Ja tämä kaikki, sillä kerrankin on ollut aikaa keskittyä ihan siihen omaan napaan, laittaa ruokailutottumukset taas ruotuun sekä harrastaa liikuntaa niin usein kuin haluaa. Ja entiseen en kyllä halua palata. Tulevaisuudessa on jatkossakin toisinaan keskityttävä siihen omaan napaan. Ihmettelen miten olen jaksanut työkseni huolehtia muiden hyvinvoinnista, kun oma hyvinvointi ei ainakaan fyysisesti ollut mitä parhain. Ehkä Kotirouvailu tuli oikeaan saumaan. Vaikka helppoahan se ei ollut luopua omasta työn tuomasta statuksesta.

Soittelin pankkiin ja kerroin, että "I don´t work outside home" (en työskentele kodin ulkopuolella). Siinä asiakaspalvelijan kanssa asiaa selvittäessä lopulta statukseksi pankin järjestelmiin merkittiin "unemployed" (työtön). No niin, sitähän mä olen, vaikka duunia on ihan riittänyt tässä talouden pyörittämisessäkin. Samalla mietin, voisiko pankin vaihtoehtoihin lisätä esimerkiksi homemaker tai housewife. (Kotityöt kunniaan!) (Ja tässä olisi hymiö, jos sellaista käyttäisin.)

Suurin stressin aiheuttaja statuksen muutoksessa on ollut ajatus, että olenko tehnyt mitään järkevää. (Kröhöm, tästä saatettiin varoitella expattivalmennuksessa...) Tätä sapattivapaatani olen viettänyt kohta yli 1,5 vuotta ja joku olisi ehkä samassa ajassa tehnyt yhtä sun toista, mutta mä olen ottanut aika lunkisti. Toisaalta, onko pakko aina suorittaa jotain? Toki voin tässä selitellä, että viime vuonna mm. opiskelin (suoritin) englannin kieltä parantaakseni omaa kielitaitoani sekä kävin (suoritin) jousiammuntakurssin opetellessani uutta harrastustani.

No, osittain tuleva vuosi tuo muutosta tähän Kotirouvailuun muutamien uusien kontaktien myötä ja ehkäpä saan jotain hyödyllistä(kin) aikaaan. Siis sen omaan napaan keskittymisen lisäksi, sillä musta ei ole ollenkaan huono vaihtoehto panostaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin (nyt kun siihen on mahdollisuus). Sitä ainakin aion aktiivisesti jatkaa tänäKIN vuonna. (Tapasin viikonloppuna suomalaisen kotirouvan, joka kertoi treenaavansa viikossa 10h. Hänestä tuli oitis mun idoli, hehee.)

Väsyneet, mutta onnelliset jalat juoksulenkin jälkeen.

Viime aikoina näitä jalkoja ei juuri ole nähty juoksemassa.

Ehkä tavoitteeksi juokseminen jälleen...?

 

p.s. Kerrankin voin muuten sanoa, että työ ei haittaa vapaa-aikaa. Eehhehee. (hymiöhymiöhymiö)