Turisti-Tiistai

Jatketaan nyt tätä viikonpäivät-sarjaa. Tosin ei kronologisessa järjestyksessä, joten hypätäänpä noin puolitoista viikkoa taaksepäin ja päivään Dallasissa.

Vaikka Dallasin downtownissa ei juurikaan mitään ihmeempiä löydy (ihmisiä, kauppoja, tekemistä), niin on siellä kuitenkin jotain. Viime viikolla meillä oli siis vieraita Suomesta ja lähdettiin viettämään päivää Dallasiin. Ei itsekään oltu vielä sen kummemmin ehditty Dallasin nähtävyyksiä katselemaan, joten vietettiin vähän sellaista turistipäivää. Ensimmäisenä suunnattiin tsekkaamaan Reunion Tower, jonka näköalatasanteelta näkee hyvin koko Dallasin downtownin .

Reunion Tower

 

Dallas

 

Ihan vähän meinasi tätä korkeanpaikan kammoista huimata,

mutta kävin kuitenkin muutamat kuvat napsimassa.

 

Elm Street

katu, jolla presidentti John F. Kennedy ammuttiin.

Taustalla näkyvistä punaisista rakennuksista vasemman puoleisen tiilitalon,

ihan oikeassa yläkulmassa olevasta ikkunasta oletettavasti Lee Harvey Oswald ampui JFK:n.

(Jätetään vähän tilaa kaikille niille teorioille ja keskusteluille siitä,

murhasiko Oswald Kennedyn vai ei.)

Samaisessa rakennuksessa sijatsee The Sixth Floor - museo,

josta käytetään myös nimeä JFK-museo.

 

Kaupunkikäppäilyn päätteeksi käytiin vielä syömässä ja illaksi suunnattiin katsomaan koripalloa eli Dallas Mavericksien peliä. Vastassa oli joukkue San Franciscosta ja olikin aika jännittävä peli. Jännittäväksi pelin teki myös se, että meillä oli liput ylimmästä katsomosta ja tätä korkeanpaikan kammoista hieman hirvitti kiivetä sinne. Päästyäni istumaan paikalleni tajusin, että ei hemmetti, kohta tulee kansallislaulu ja pitää nousta seisomaan. Kääks. Siis mähän pelkään, että jotenkin horjahdan sieltä katsomosta alas (ja mitä? mätkähdän keskelle pelikenttää?). Onneksi mun eteeni tuli istumaan joku, että tiesin ainakin siihen matkani stoppaavan, jos siitä istualtani horjahtaisin. (Tiedän, ihan pöljä ajatus, mutta minkäs teet...) Sen verran kuitenkin liikuin paikaltani, että ystäväni E:n tsempatessa uskalsin käydä hakemassa poppareita. (Kato kyllä aina herkkujen perään liikkuu tämäkin.)

 

Koska Mavericksien väri on sininen, jaettiin kotipelin katsojille sinisiä mainospaitoja,

jotka tietenkin piti pukea päälle.

 Peli ratkesi vasta toisella jatkoajalla ja harmiksi vierailevan joukkueen hyväksi.

Jos joskus osuu kohdalle mahdollisuus mennä katsomaan NBA koripalloa, niin menkää ihmeessä. Tapahtuma on ihan kokemisen arvoinen väliaikoineen kaikkineen.

Aikamoinen show.