Lorvikatarri

Se näköjään on koetellut tätä blogia jo jonkin aikaa. Julkaistujen postausten määrä vaan vähenee kuukausi kuukaudelta. Joko arjessa ei tapahdu enää niin paljon (ihmeellisiä) juttuja, joista tulisin tänne tarinoimaan tai sitten se on se lorvikatarri. Laiskuus. Tilanne toki on blogin alkuajoista myös muuttunut (ylläriylläri) ja päivät täyttyvät enemmän (ja vähemmän) hoidettavista asioista sekä erilaisista hommista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tässä kaikkea pientä ja ihmeellistä ympärillä tapahtuisi. Osa jutuista menee ohi olan kohautuksella ja kommentilla tää_nyt_vaan_on_tätä ja osa taitaa jäädä juuri sen laiskuuden takia kertomatta. Sinänsä harmi, koska tiedän etten sitten myöhemmin tule välttämättä muistamaan kaikkia kommelluksia mitä tässä on sattunut.

Mutta jotta blogiin ei nyt tulisi aivan totaalista radiohiljaisuutta, ajattelin nyt laittaa eetteriin muutaman otteen syyskuisesta Suomen reissusta. Tällä kertaa kohdalle osui mitä hienoimmat syyskelit ja toisinaan oli jopa lämpimämpää kuin kesäkuisella Suomen reissulla.

Suomessa yleensä luskelen läpi kaikki vanhat aikausilehdet.

Kaupasta oli pakko ostaa itselle Kismet, sillä siinähän luki että Minulle.

 

Eka kokonainen päivä Suomessa menikin allergiaoireissa kärvistellessä, jotka ilmaantuivat taas ihan puskista. Ja tietenkään ei lääkkeitä mukana. Onneksi sain suht pian reseptin lähimpään apteekkiin ja oloon helpotusta. Mutta muuten päivä menikin sohvalla vaakatasossa. Niitä lehtiä lukiessa (ja laiskotellessa). (Mutta tosissaan, mulla lähtee ihan veto, jos oireet pääsee pahaksi.)

 

Olon palatessa normaaliksi tuli käytyä lenkkeilemässä 

varsin tutuissa maisemissa kotikodin lähellä.

 

 

Tuli luvattua Rouva D:lle kaveriksi suunnistamaan iltarasteille.

(Lue: etenemään  opastuksella, omasta viime kertaisesta

suunnistuksesta on jonkun aikaa, köhköh.)

Rouva D:n edetessä metsässä kuin peura, omaa etenemistäni kuvastaisi ehkä verbi rämpiä.

Mutta olipa tehokas kuntoilurepeämä sille päivälle.

Ja voin kertoa, että hirvikärpäsiä oli. Paaaaaljon.

 

Ja tietty piti testata maitohyllyn uutuuksia.

Uutuuksia siis mulle.

Suomalaisen ruokakaupan maito- ja juustohyllyjä kaipaan kyllä. Edelleen.

 

Kotiin palatessa huomasinkin sitten, että matkalaukun vetokahva oli saanut hieman osumaa ja ei oikein toiminut. Yritin laittaa asiasta palautetta British Airwaysille, mutta homma oli tehty jokseenkin, sanoisinko haastavaksi. Joten päätin asian olla (ei jaksanut tuhlata moiseen enempää aikaa ja energiaa, hahaa laiska!), kun kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään suuren suuri vahinko ja olen sen verran lyhyt, että pystyn vetämään laukkua perässäni kahvastakin. Hehee. Ja jos kerta auton puskurinkin voi korjata jesarilla (kaupan parkkisella havaittua), niin ehkä yksi matkalaukun kahvakin pysyy sillä kasassa.

 

 

P.s. Viime viikolla sain itseäni niskasta kiinni ja nypin erään karvakasan turkin taas edustuskuntoon. Projekti ottaa aina useamman päivän, kun ei nyppijän sekä nypittävän kärsivällisyys muuten riitä. Mutta nyt on taas niin nätti Koiruus! (Ja irtonaista koirankarvaa huushollissa vähemmän.)