Piilosilla

Juuri kun pääsin inisemästä omasta laiskuudestani, alkoi niitä juttuja löytymään. Osa jutuista toki oli alustettu jo viime viikonloppuna, etten ihan niin tuottava ole tällä viikolla ollut. Mutta silloin kun M huitelee metsällä, on hyvää aikaa istuskella koneella.

 

Kävi viime viikolla niin, että master bathroomista lakkasi pistorasiat toimimasta. Valaisimet toimi kyllä, mutta pistokkeisiin ei tullut virtaa. Ensin luulin, että hiustenkuivaaja oli taas hajonnut. (Nyt on siis menossa jo hiustenkuivaaja nro. 2., ensimmäisen kestettyä reilun vuoden.) Chicagon kodissa oli jokaisessa pistorasiassa oma resetointi painike, mutta nyt kun asutaan vähän vanhemmassa talossa, niin täällä ei joka pistokkeesta sitä löydykään. Löysin lähimmän kylpyhuoneen yhteydessä olevasta vaatehuoneesta, mutta ei, ei auttanut, joten ilmoitettiin vuokraisännälle asiasta.

Tapasin samaisella viikolla Dallasin alueella asuvia Suomi-naisia ja tuli siellä juttua kodin pikkurempoista (ja osalla vähän isommista rempoista). Otin puheeksi tämän mysteerisen pistorasia-asian ja sain vinkin etsiä autotallista sulakekaapin vierestä pistorasiaa, jonka resetoimalla saa kylpyhuoneen pistokkeet toimimaan. Kotiin päästyäni tutkin autotallin ja löysin pistokkeen, jonka voi resetoida. Tosin se ei sijainnut sulakekaapin vieressä, vaan viereisellä seinällä. Kokeilin ja kyllä, alkoivat pistokkeet kylpyhuoneessa toimimaan! Ihan en tosin ymmärrä, että millä logiikalla autotallissa sijaitsevalla pistorasialla on yhteys kylpyhuoneen pistorasioihin? Nämä kaksi tilaa kun sijaitsevat kaiken lisäksi ihan eri puolilla taloa. Mutta hei, pääasia että saatiin taas virtaa kylppäriin ja voitiin ilmoittaa vuokraisännälle, että homma hoidossa.

Meillä asia selvisi ennen sähköasentajan käyntiä, mutta kuulin, että joillakin on käynyt sähkäri vaihtamassa kaikki pistokkeet kylpyhuoneessa ennen kuin oli selvinnyt,

että ratkaisu löytyykin autotallista.

Tämä on yksi asia, mikä tekee täällä asumisen mielenkiintoiseksi. Usein saattaa tullla eteen jotain uutta. Välillä se on hauska juttu ja välillä vähän vähemmän hauska, mutta aina oppii jotain uutta. Ja välillä joutuu pähkäilemään, että miten joku juttu toimii tai mikä jokin esine on. Googlesta on tullut etsittyä tietoa ja ohjeita vähän yhteen sun toiseen kodin kunnossapitohommaan.

Jonkin aikaa mietin, mikä näiden ikkunalaudoilla olevien nappuloiden merkitys on.

Kunnes selvisi, että nämähän ovat tuollaisia ´lukkoja´,

joilla voi varmuuslukita liukuvat ikkunat.

(Pahoittelut epäterävästä kuvasta...)

 

Ja tässä toinen liukuikkunoiden varmistaja: perus puutikku.

Jepjep.

Tosissaan, ihan netistäkin löytyy ohjeena ja neuvona käyttää tällaista puutikkua

tuplavarmistuksena ikkunan oman lukon lisäksi.

Meiltä (onneksi) löytyy tällainen "varmistus" vain pienemmän kylpyhuoneen ikkunasta.

(Herranen aika, kun meillä onkin likainen ikkuna!)

 

Ja tässä kun nyt päästiin ihmettelyn vauhtiin, niin kerron vielä pari juttua, mitä tästä talosta on etsitty. Ensimmäinen ihmetys oli muuton aikaan, kun olin talolla siivoilemassa ja odottelemassa, että kaasuyhtiöstä tulee joku avaamaan ja tarkistamaan kaasulinjan. Kaasuyhtiön edustaja sitten kysyi, että missäs teillä on lämminvesivaraaja. Ööö totanoin.... Ei ollut mitään käryäkään asiasta (ja M oli luonnollisesti jo töissä siinä vaiheessa). Onneksi kaasuyhtiön mies oli niin mukava, että etsi sen. Tai no, vaihtoehtoja oli kaksi.

 

Ensimmäinen vaihtoehto oli autotallin ullakko, mutta ei ollut siellä.

Toinen vaihtoehto oli sitten tämä olohuoneen yläpuolella oleva ullakko ja siellähän se löytyi.

Eli meillä sijaitsee lämminvesivaraaja oikeastaan keskellä taloa, ullakolla.

Sieltä kun se päättää mosahtaa, niin.... en halua edes kuvitella.

Uusimmissa taloissa varaaja tietääkseni sijoitetaan hieman erilailla.



Joulukuun alussa olleen talvimyrskyn aikaan oli kaasutakalle käyttöä.

Takan kaasuhanaa myös aluksi hieman haeskeltiin.

 

Kunnes M hoksasi, että sehän onkin "integroituna" takan sivuun.

 

Että kaikenmoista sitä edelleen osuu kohdalle, vaikka sitä toisinaan luulee, ettei enää ole mitään yllättävää tiedossa. Mutta sekös tästä tekeekin hauskaa, kun ei koskaan tiedä.

 

Nipsu seisoi nurkassa kuono käpälissään ja laski ääneen.

Päästyään kymmeneen hän pyörähti ympäri ja alkoi etsiä;

ensin tavallisista ja sitten ihmeellisistä piilopaikoista.

 

-Tove Jansson, Taikurin hattu