Road trip: New Orleans & Memphis

Tästä road tripistä oltiin puhuttu jo jonkin aikaa, mutta jotenkin sen toteuttaminen aina vaan siirtyi tulevaisuuteen. Kun syntyi päätös harrastusauton viemisestä Suomeen ja tiedossa oli siis jälleen ajo Houstoniin, päättetiin siihen samaan saumaan toteuttaa tämä ajatuksissa ollut road trip.

Liikkeelle lähdettiin toissa maanantaiaamuna hyvissä ajoin, jotta ehdittiin Dallasin aamuruuhkien alta pois. Ja toisekseen, siinä autossa mitä M ajoi, ei ilmastointi ole ihan nykytekniikan veroinen, joten Houstoniin piti päästä mielellään ennen keskipäivää. Houstoniin selvittiin kahden pysähdyksen tekniikalla. Tai mä tein kolme, sillä mulla oli mahdollisuus ajaa hieman kovempaa ja siten saada M myöhemmin kiinni (ja oli ihan pakko pysähtyä). Toimitin siis huoltoauton virkaa, jos M:n auto olisi päättänyt jäädä tien varteen. Matka Houstoniin meni aika vaivattomasti ja kun oltiin saatu auto luovutettua huolintafirmalle, jatkettiin suorilta matkaa kohti New Orleansia. Perille saavuttiin maanantai-iltana ja vaikka takana oli reilu kellonympärys autossa istumista, lähdettiin vielä kaupungille syömään ja vähän juhlimaan mun syntymäpäivää. (Vaikka sitä tosin oli jo juhlittu viikonloppuna The Rolling Stonesin Dallasin keikalla, wuhuu!)

Meillä oli New Orleansissa yksi kokonainen päivä käytettävissä ja iltapäiväksi oli luvassa sadetta, joten lähdettiin heti aamusta kävelemään ja tutkimaan kaupunkia. Ehdittiin kiertää rankalaiskorttelissa (French Quarter) ennen sadetta, jonka jälkeen siirryttiin testaamaan muutamaa New Orleansin ravintolaa ja baaria. Korttelin ehkä kuuluisin katu, Bourbon Street, on täynnä erilaisia ravintoloita ja baareja ja täällä taitaa suurin osa turisteista pyöriä drinksujensa kanssa. Häiritsevintä oli kadulla pörräävät sisäänheittäjät, joista tuli Euroopassa suosittujen aurinkolomakohteiden meininki mieleen. Ihmettelenkin, ettei kukaan heittänyt mitään saksaksi. Sen sijaan ranskaa kuuli yllättävän paljon, mutta kaupunki onkin alkujaan ranskalaisten perustama.



Musiikkia kaupungissa on mahdollista kuulla läpi päivän.

Tällä aukiolla oli mahdollista kuulla bluesin lisäksi säkkipillin soittoa.

 

Missisippi joen varressa höyrylaivan kannella musiikkia taasen tarjoili tämä rouva,

joka soitteli tuollaisilla höyrypilleillä sikermän.

 

Seuraavana päivänä strategiana oli käydä The National WWII museossa ja lähteä siitä jatkamaan matkaa kohti Memphisiä. Museossa oli aika kattava tarjonta toisesta maailmansodasta tapahtumien alusta loppuun, amerikkalaisten näkökulmasta. Näkökulman yksipuolisuudesta huolimatta oli mielenkiintoista kuulla veteraanien kertomuksia tapahtumista sekä tutkiskella amerikkalaista sotapropagandaa. Museon esineistö oli mielestäni varsin kattava, joten nähtävää oli paljon.

 

 

Sodan lopputapahtumat mielestäni ohitettiin jotenkin vähän vihellellen.

Että Yhdysvallat pudotti sellaisen atomipommin, joka sitten lopetti sodan. Ja that´s it.

Tosin museosta löytyi presidentti Harry S. Trumanin kirjoittama päiväkirjamerkintä (vuodelta 1945), että "Me (amerikkalaiset) olemme kehittäneet yhden maailmanhistorian hirvittävimmistä pommeista."

 

Museokäynnin jälkeen autoiltiin jälleen muutama tunti ja Memphisissä oltiin illalla. Tällä kertaa otettiin hotelli kaupungin reunalta, sillä autolla oltaisiin liikuttu joka tapauksessa. Ihan ensimmäinen hotellivalinta ei ihan mennyt nappiin. Tai siis itse hotelli olisi varmasti ollut ihan ok (ollaan yövytty ketjun muissakin hotelleissa), mutta sijainti, se ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen. Tai siis ympäristö oli jotenkin epämääräinen. Ja hei, yleensä ei olla mitenkään kranttuja, mutta tällä kertaa pisti vähän mietityttämään, joten google mapsiin uusi haku ja seuraava hotelli osoittautui hieman paremmaksi vaihtoehdoksi. Tosin huoneeseen mennessä kylpyhuoneessa oli vielä roskat roskiksessa sekä edellisen asiakkaan käytetyt shampoot ja saippuat. Tuli vaan mieleen, että mitenkähän loput huoneesta on siivottu, joten kävin respassa vinkkaamassa, että hei tällainen juttu. Saatiin uusi vastaava huone, mutta pari kerrosta ylempää. Sinänsä meille se ja sama missä kerroksessa huone on, kunhan se on siisti, mutta tästä jälleen huomaa amerikkalaisen asiakaspalvelun, jossa tavoitteena on pitää asiakas tyytyväisenä.

 

Kerta kun Memphisiin oltiin tultu, niin pitihän sitä käydä tsekkaamassa rock´n´rollin kuninkaan tilukset. Lippuvaihtoehtoja oli peruslipusta ultimatefanituspakettiin. Päädyttiin ottamaan liput, jolla päästiin itse kartanon lisäksi Elviksen automuseoon sekä pariin muuhun pienempään näyttelyyn. Kartanokierrokset ovat ajoitettuja ja lipussa ilmoitetaan tasatunti sekä ryhmä, milloin on oma vuoro siirtyä tiluksille. Graceland ja muu toiminta (automuseot yms.) sijaitsevat kahdella puolen tietä ja (amerikkalaiseen tapaan) kartanolle siirrytään bussikuljetuksella. Kartanokierroksen päätyttyä piti kiltisti jonottaa bussiin, joka kyyditsee takaisin tien toiselle puolen. Kävellen olisi varmasti ollut nopeammin, mutta ei, se oli kiellettyä. Ja toisaalta ihan ymmärrettävää. En usko, että paikkaa pyörittävä taho haluaa ottaa vastuulleen tien yli hyppiviä Elvis-faneja.

 

 Myytyjen levyjen määrä oli oikeasti aika mykistävä.

 

Toinen must see-juttu Mempihissä on rock´n´rollin syntysija, eli legendaarinen Sun Studio. Paikalle pääsee hyvin autolla ja tarjolla on ilmaista parkkitilaa. Ehdittiin päivän viimeiselle kierrokselle ja vaikka paikka sinänsä ei ole suuri, kuulee siellä oppaan kertomana suuren tarinan. Joka on muuten tosi. Sun Studion äänitystila on edelleen alkuperäisessä kuosissa ja siellä on mm. U2 äänittänyt Rattle and Hum albuminsa. (Ja tätä en U2 fanina en tiennyt!) Edit: Sain (rakentavaa) kommenttia, että jutusta jäi mainitsematta muutamia sellaisia mainetta niittäneitä ja samaisella studiolla äänittäneitä artisteja kuten Johnny Cash ja Elvis Presley. Kierroksen jälkeen ajettiin Memphisin keskustaan ja käytiin kävelemässä Beale Streetilla, jota voisi ajatella vähän vastaavana kuin Bourbon St New Orleansissa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Löydettiin kiva ravintolan sisäpiha, missä syötiin BBQ-annokset ja nautittiin lämpimästä kesäillasta. 

 

 Sun Studio Union Avenuella.

 

Road tripin viimeiselle päivälle jäi ajourakka Memphisistä takaisin Dallasiin (noin 450 mailia). Kuskia vaihdellen matka kuitenkin meni aika vaivattomasti, vaikka illalla Dallasiin palasikin pari aika väsynyttä reissaajaa. Näillä näkymin tämä jäi viimeiseksi Yhdysvaltojen reissuksi tällä erää. Katsotaan, josko sitä tulisi joskus vielä heitettyä täällä joku reissu. Mutta luulen, että tälle kesälle on reissua takana ihan riittävästi ja Suomeen päästyä voisi seuraavaksi siirtää ajatukset vaikka talon ulkolaudoitusten maalaamiseen ja pihahommiin.