Aika makea juttu

Useampi on kysellyt, että olenko miten maistellut paikallisia herkkuja. No en oikeastaan ole. Paitsi nyt, sillä näin joulun lähestyessä on kauppoihin ilmestynyt mitä ihmeellisempiä joulunameja. Tai mun huomio on lähinnä kiinnittynyt erilaisiin suklaisiin. Tässä pari hyvää löytöä.

Näihin kahteen alla olevaan tummaan suklaaseen on joukkoon lisätty piparminttukarkkirakeita.

To-del-la hyvää.

Näitä pussissa olevia en enää tänään nähnyt kaupassa. Siis iik! 

Toivottavasti niitä tulee vielä ennen joulua.

Näitä piti jo viikonloppuna vähän maistella...

Olen alkanut pitämään tummasta suklaasta enemmän kuin maitosuklaasta, joten eipä yllätys, 

että tämänkin suklaa oli hyvää.

Ja oli ihan pakko pikkuisen maistaa, että saan myös sisällöstä kuvan.

Ja tätä oli kokeiltava suola-manteli-yhdistelmän vuoksi. Aika yllättävän kiva yhdistelmä. Toimii.

Villikortti, maitosuklaata. Olen saanut sellaisen kuvan, että hyvin usea tätä maistanut jää sitä kaipaamaan. No, aika rasvaista tavaraa sanoisin. Mutta ihan hyvää. 

Ei näitä voi montaa vuodessa syödä, jos meinaa housuihinsa mahtua. 

Ja ostin sitten heti king size-paketin, jepjep.

Jokerina jääkaapista löytyy vielä kasa Fazerin sinistä. Sekä näköjään Belgialaista (tummaa) tuontisuklaata. Sinistä on sen vuoksi varastossa, että niitä voi antaa paikallisille vaikka viemisinä tms. M tosin aina väittää, että syön niitä itse, vaikka mulle ei oikein enää uppoa (paitsi sellainen sininen, missä oli mansikoita seassa....).

Sarjan ulkopuolelta tulee vielä suomalainen salmiakki, jota löytyy myös varastosta 

ja jota syödään harvoin ja suurella hartaudella.

Juttu taisi nyt kertakaikkiaan riistäytyä niistä "parista löydöstä" ihan jonnekin muualle... Oikeasti pyrin syömään suklaata vain kerran viikossa (että mahdun niihin housuihini), vaikka kuvat (varsinkin jääkaapista) nyt näyttää jotain ihan muuta... Hehee...

Lopuksi vielä muutama myös makea juttu. Postilaatikkoon oli ilmestynyt postia Suomesta (kiitos E, you made my day!). Ensimmäinen joulukortti!

 Lisäksi siellä oli posti, joka melkein kaksi kuukautta erinnäisten sattumusten vuoksi seikkaili Suomen ja Yhdysvaltojen väliä. Mutta nyt se löysi perille! Kyseessä on siis pieni magneetti, jonka sanoma on varsin osuva.

Mä ainakin tulin tästä kovin iloiseksi.

Sitä paitsi ei se A. Ratia ihan turha nainen ollut.