Seuralainen

Viikonloppuna Koiruuden seuralainen, epilepsia, muistutti taas olemassa olostaan. Lauantai ja sunnuntai (ja se yö siinä välissä) meni koiran vointia seuraillessa. Nyt mennään vielä kohtauksen jälkeisen lääkityksen jälkimainingeissa, eli sivuvaikutuksia vielä havaittavissa. Mutta Koiruus voi jo paremmin ja jaksaa taas lenkkeillä.

Tämä tosin taas herätti pohtimaan, kuinka eläinlääkärien hoitosuositukset Suomessa ja täällä olivat niin erilaiset. Suomessa eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koiralle pitäisi aloittaa estolääkitys (jonka kannalla itse ei tosin oltu) ja täällä eläinlääkäri taasen oli sitä mieltä ettei lääkitystä ole syytä aloittaa, koska kohtauksia tulee niin harvoin. Ja täällä kuultiin ensimmäistä kertaa mahdollisuudesta vain kohtauksen jälkeiseen lääkitykseen (jonka tarkoituksena on siis estää mahdollinen uusi kohtaus). Hieman hämmentävää, mutta näillä mennään.


Viime perjantaina M tuli työreissulta kotiin ja kävin sen hakemassa kentältä. M pääsi yllättämään (koska se jekutti mua) tuomalla tuliaisena Arlandan lentokentältä rannekorun ja korvakorut. Nää on niin kivat!

Kellon hankin yhden Italian reissun yhteydessä Frankfurtin lentokentältä.

Ja kello ilmeisesti kaipaisi hieman puhdistusta...

 

Viime viikon lopulla sää oli toisinaan jopa jo keväinen (kaikki lumet oli sulanut pois ja pystyi jo aistimaan nurmikon tuoksua) kunnes taas tuli talvi. Sää on kyllä mennyt laidasta laitaan... Maanantaina alkuillasta koiran kanssa ulkoillessa sai olla kumpparit jalassa ja tiistaiaamuna jalkaan piti pukea toppahousut! Ja ilmeisesti loppuviikosta on tiedossa lisää lunta.

 

 

Loppuun vielä yksi asia, johon kiinnitin huomiota maanantaina, kun talouspaperi pääsi loppumaan. Totesin, että olen ihan riippuvainen siitä, siis talouspaperista! Järkyttävää. Mä tuhlaan talouspaperia ihan liikaa. Maanantaina kauppareissulla en muistanut ostaa talouspaperia ja tähän saakka olen koittanut tulla toimeen ilman sitä. Talouspaperiarkit (ainakin se mitä mä olen tottunut ostamaan) on kaiken lisäksi ihan valtavan kokoisia! Talouspaperirulla juuri ja juuri mahtuu Suomesta tulleeseen telineeseen ja arkit voisi ihan hyvin puolittaa ja silti se ei vielä olisi liian pieni käytettäväksi. Joskus itse niitä puolittelen, mutta sitten ärsyttävästi niitä puolikkaita pyörii pitkin keittiön tasoa.

 

No, keskiviikkoiltana tilanne oli jälleen tämä:

 

Mutta mä aion yrittää vähentää tätä kamala talouspaperin tuhlausta.

Tämän illan mun seuralaisena toimiikin englannin kieliopin kertaus, sillä heitin tänään M:n jälleen lentokentälle. (Ja huomenna tapaan englannin opettajani.) Voin kertoa, että mä olen nykyään aika taitava ajamaan Chicagon lentokentälle.

 



Mietin, että mistä mieleeni tuli tämä seuralainen-juttu, mutta syy löytyikin yöpäydältä. Tällä hetkellä iltalukemisena on menossa (ties kuinka monetta kertaa) Outi Pakkasen Seuralainen. Tosin siinä seuralaisen merkitys on hieman eri...