Yhteyksiä

Siis voi argh. Näin suomalaisena kun on tottunut nopeaan ja toimivaan nettiyhteyteen, on paikallisen kaapelioperaattorin kanssa ollut hieman kärsivällisyys koetuksella. Tosiasiahan on, että täällä ei vain yksinkertaisesti yhteydet aina toimi yhtä nopeasti ja moitteettomasti. Kännykkäyhteyksissä toisinaan pitää ottaa puhelu uudestaan, kun linja yksinkertaisesti on niin huono ettei toisen puheesta meinaa saada selvää. No, siitä selviää yleensä yhdellä uudelleen yrittämisellä (tai operaattorin vaihdolla).

Mutta takaisin siihen nettiin. Meillä pitäisi olla tämän hetkisten markkinoiden nopein kaapeliyhteys (tälle alueelle) ja sitä se onkin. Aamuisin ja päivisin. Iltaisin välillä tökkii niin maan perusteellisesti. Tässä ollaan parit Putoukset MTV3:n Katsomosta katsottu niin, että ääni laahaa jäljessä... Käytiin jututtamassa operaattorin kaveria (alkuperäisenä ajatuksena oli hieman kilpailuttaa sopimusta) ja yhteyden vaihtelevuus selvisi. Koska asutaan tällaisessa townhousessa, tulee koko kompleksiin yksi kaapeli, joka sitten jakautuu kaikkiin asuntoihin. Ongelmia yhteyden nopeudessa muodostuu sillon, kun kaikki käyttävät nettiä yhtäaikaisesti (varsinkin iltaisin), jolloin kaapelin yhteys joutuu "jakautumaan" useampaan ja yhteyden nopeus laskee. Tai näin mä asian ymmärsin. Käytännössä siis asialle ei oikein voi mitään.

Mutta vielä niihin yhteyksiin. Täytyy sanoa, että Skype on kyllä aivan loistava keksintö! Yleensä skypettelen Suomen suuntaan noin kerran viikossa. Ainut seikka mikä tietty skypettelyä rajoittaa on 8 tunnin aikaero (ja koneessa tällä hetkellä takkuava Skype-sovellus, kiitos siitä Windows 8:lle...). Mutta sillon, kun linjat toimii, niin on aika hauskaa jutella kuvan kera. Ja samalla voi näyttää, että hei katos tätä ja tätä. Joidenkin tutkimusten mukaan vuorovaikutustilanteissa noin 80% viestinnästä on sanatonta viestintää. Tämän perusteella puhelimessa siis käytetään 20% viestinnästä. Tiedä sitten lasketaanko puhelimessa puhuminen vuorovaikutustilanteeksi, kun siinä ei olla kasvokkain tekemisissä...? Ja siinähän nyt muutenkin sanaton viestintä on aika minimaalista sanoisin. Mutta Skype onkin eri juttu!

Toinen vuorovaikutukseen liittyvä juttu, minkä olen huomannut on, että hitsiläinen sitä on kyllä vieläkin välillä aika jäyhä paikallisiin verrattuna. Ei meinaa aina oikein small talk lähteä. Ja välillä sitä miettii, että onko kauhean epäkohtelias, jos nyt ei jaksa kaupankassalla höpötellä jonninjoutavia säästä tai viikonlopun suunnitelmista. Ei aina jaksa olla sosiaalinen. Mun työ Suomessa oli täysipainotteista sosiaalista vuorovaikutusta ihmisten kanssa ja täytyy myöntää, ettei sitä sitten aina jaksanut vapaa-ajalla olla niin kauhean sosiaalinen. Miten ihmiset täällä jaksaakin olla niin ystävällisen sosiaalisia koko ajan? Vai olenko mä vaan niin mölli? Sekin on hyvin mahdollista, hohoo.

Vuorovaikutuksesta tuli mieleen pätkä, jonka olen aikoinaan löytänyt Ylen Elävästä Arkistosta. Mainio paikka! Kannattaa joskus käydä pyörimässä. Lapsena yksi mun suosikki tv-ohjelmista oli Velipuolikuu (siis Pelle Hermannin lisäksi). Taisi tulla vielä lauantai-iltaisin. Enhän mä tietty kaikkia juttuja tajunnut, mutta siitä loppulaulusta tykkäsin. Vaikka senkin kuulin vuosia väärin... Luulin, että siinä lauletaan oma armaselain ja mietin, mikä tai kuka se Ar-ma-se-lain on. Oikeastihan se menee niin, että oma armas Elain. Mutta siis siitä pätkästä sen verran, että joskus kommunikointi ihan suomenkielelläkin voi olla vaikeaa. Ja se löytyy täältä: Velipuolikuu (ja mua tää jaksaa aina vaan naurattaa!)

Ja tämän biisin myötä hyvää alkanutta viikkoa!