Tää on niin tätä

Aina jotain unohtuu edellisestä postauksesta tai sitten julkaisemisen jälkeen löydän siitä noin 100 kirjoitusvirhettä. Kirjoitusvirheistä osittain kyllä syytän tätä mun konetta, jonka näppäimistössä mm. ii ei enää toimi ihan moitteettomasti. Ja jotenkaan oikolukukaan ei toimi kunnolla. Se alleviivaa joka ikisen sanan tällä hetkellä. Tai sitten mun äidinkieli oikeasti on niin huonoa, hehee... (tai sitten mä tarvitsen uuden koneen, vink vink)

Mutta siis edellisestä tarinoinnista jäi uupumaan se, mitä tarkoittaa ekspatriaatti eli expat. Vanha kunnon Gummeruksen Suuri Sivistyssanakirja (kyllä, löytyy edelleen kirjahyllystä Narnian tarinoiden vierestä) määrittelee ekspatriaatin näin: "ulkomaantyöntekijä, ulkomaille lähtetty yrityksen tm. työntekijä". Wikipedia on hieman laajentanut sanan käsitettä: "Expat on henkilö, joka tilapäisesti tai toistaiseksi oleskelee maassa ja kulttuurissa, joka ei ole maa, jossa hän on kasvanut". Mielenkiintoiseksi Wikipedian määrittelystä tekevät ne uudet sukupolvet, jotka ovat syntyneet yhdessä maassa, mutta asuneet useassa muussa maassa. Heitä Wikipedian mukaan kutsutaan "matkalaukkulapsiksi".


Vaikka nyt eletään täällä ja asiat pyörivät nyt tämän maan mukaan, on silti joitain asioita, mitkä vielä pyörii Suomessakin. Esimerkiksi joitan laskuja vielä tulee Suomesta. Minä, ehkä maailman pedantein laskujen maksaja, olin saanut MUISTUTUSLASKUN. Siis kääk! Hyvissä ajoin viime keväänä vaihdoin kaikki laskut e-laskuksi ja joo, homma toimii, jos vain MUISTAA käydä välillä myös Suomen verkkopankissa tsekkaamassa mahdolliset tulleet laskut. Jupisin, että on se kumma kun ei homma toimi, vaikka lopulta se oli ihan oma moka. Siellä se lasku nätisti oli ollut verkkopankissa. Niinkuin pitikin. Luojan kiitos, en ehtinyt laittaa mitään asiakaspalautetta menemään. Sitten olisi kyllä nolottanut ja paljon. No, se on nyt hoidettu ja kalenteriin merkitty seuraavan laskun eräpäivä. Muistutuslaskun tuomaa järkytystä onneksi lievensi tieto, että työmatkavähennykset olivat menneet verotuksessa läpi ja saan palautuksia. Jee!

Käytännössä on joitakin asioita, joita ei voi vielä hoitaa sähköisesti (kuten ilmoitus äänioikeudesta kunnallisvaaleissa, joka oli tullut), joten meillä on c/o osoite M:n vanhempien luokse. Sieltä sitten skannaillaan sähköpostiin meille ne postit, jotka pitää hoitaa. Onneksi nykyinen teknologia mahdollistaa moisen. Ja jotenkin tämä osoite-asia liittyi myös siihen kotipaikkakunta-asiaan ja siihen, että sitten Suomeen palatessa on helpompi taas hypätä systeemeihin mukaan. Epämääräistä...? Nyt täytyy myöntää, että tässä asiassa mulla on hieman hatara tietopohja...


Seuraavan viikon hengailenkin kotosalla itsekseni, sillä M lähti työmatkalle Suomeen (eikä ollut lento Chicagosta lähtiessä kuin 177 minuuttia myöhässä). Ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, jossa olen itsekseni ilman sen kummempaa sosiaalista verkostoa (onhan täällä jotain verkostoa, mutta ei sellaista kuin Suomessa). Tai ylipäätään olen jossain muualla ainoana omasta perheyhteisöstä. Tai kuten sisareni kommentoi "apua, sä joudut oleen siellä yksin!". Kiitos, tämä olikin se rohkaisu mitä tarvitsin. Nauran. No, tilanne ei sinällään ole uusi, onhan M työmatkoja tehnyt ennenkin, mutta asetelma on nyt hieman eri kuin Suomessa ollessa. Mutta ensi viikolla on oikein hyvää aikaa kiertää vähän sisustuskauppoja (sillä aika paljon annoin/ myin pois sisustuskamaa ennen muuttoa)... Ja mä tarvitsen myös uudet syyskengät.

Koiruuskin jaksaa ihan erilailla lenkkeillä, kun ilmat vähän viileni (siis jo kahtena päivänä on pitänyt pitää nahkatakkia, hrr). Ollaan käyty pienen ajomatkan päässä olevassa puistossa lenkkeilemässä. Ihana paikka. Koirakin tykkää.

Takana rento sunnuntai nettisurffailun (löytyi aika kivoja sisustusjuttuja), ulkoilun ja ikkunanpesun (hohoo!) merkeissä. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko. Nou hätä, tää on tätä. Hehee.