Mitä, kuka ja miksi

Olen tässä parina päivänä lueskellut muutamia blogeja, jotka ovat sattuneet tulemaan jonkun mutkan kautta eteeni. Oikeastaan kaikissa oli pohdittu/ kerrottu, miksi pitää blogia ja mikä sen ajatus on. Päätin itsekin hieman selventää, että mitä tämän kaiken tarinoinnin takana on. Tai oikeastaan ajatus lähti liikkeelle siitä, että blogiani  tosiaan saattaa lukea myös joku sellainen jota en tunne (tai joka ei tunne minua), joten lukijaystävällisyyttä ajatellen ehkä hyvä hieman valottaa mistä oikein on kyse. Aloitin blogini aika tohinalla ja sillä ajatuksella, että lähipiirihän tätä vain lukee. Mutta ainakin blogin tilastoiden perusteella ilokseni voin todeta, että lukijoita löytyy muualtakin. Aika hassunhauskaa.

Mutta kuten blogin nimestäkin voi päätellä, kertojana toimin minä, Sanna, hieman päälle kolmekymppinen nainen. Mieheni kanssa pakattiin kimpsut ja kampsut, otettiin mäyräkoira kainaloon ja lähdettiin Yhdysvaltoihin miehen työn perässä. Olen työskennellyt sosiaalialalla edistääkseni toisten hyvinvointia, mutta nyt vietän sapattivapaata ja edistän omaa hyvinvointiani (ja okei, vähän toistenkin). Ja yksinkertaisesti tällä hetkellä työn saanti täällä on todella, todella haasteellista. Ja hei, jonkunhan täytyy tätä talouttakin täällä pyörittää! Hehee. Mottoni on "asioilla on tapana järjestyä", jonka sisareni aikoinaan iskosti päähäni. Tosin välillä hieman kärsivällisyys on koetuksella, kun odottaa asioiden järjestymistä.

Alkujaan ajatus blogin pitämisestä syntyi siitä, kun halusin johonkin jäävän muistiin mitä kaikkea tässä matkan varrella on tapahtunut ja tulee tapahtumaan (ja että äiti voi, skypen lisäksi, seurata, mitä tänne meren toiselle puolen kuuluu). Kun ihmeesti sitä vain unohtaa asioita. Hollannissa ollessa (jossa siis amk-aikoina olin vaihdossa) kirjoitin pieneen kirjaan joka päivä jotain ja sitä on ollut hauska välillä lukea. Ja oikeasti muistaa jotain sellaisia juttuja, mitä ei muuten muistaisi!

Blogiini siis kerron, mitä kaikkea tässä on sattunut ja tapahtunut. Sekä välillä vähän muutakin (enemmän tai vähemmän oleellista), mutta kaikki taitaa kuitenkin tavalla tai toisella liittyä tähän täällä elämiseen ja olemiseen.

Lempimukini, jonka olen joskus saanut sisareltani. Säilynyt ehjänä muutosta toiseen.

Suomalainen muotoilu. Onko kauniimpaa?

Voiteiden Kuningatar. Parantaa niin kuivan ihon, finnit, rohtuneet huulet ja palovammat.

Laukuista paras. Palvellut vuosia ja kulkenut monet reissut mukana. Tarvitsee kohta seuraajan.

Palelevien varpaiden pelastajat