Ei ihan paras alkuviikko

Tämä alkuviikko ei sitten ole ollut ihan niitä parhaimpia, vaikka on mukaviakin asioita ollut. Mutta silti. Aloitetaan siitä, että tuolla koiruudellahan on epilepsia (mäykyillä yleistä), joka kertoo noin pari kertaa vuodessa olemassa olostaan. Viimeksi näin kävi tämän vuoden ensimmäisenä päivänä. Ja seuraavan kerran toissapäivänä. Ja ihan puskista. Yleensä kohtauksia on edeltänyt jokin (yksi tai useampi) stressitasoa nostattava juttu, kuten vaikka peurajahti (kyllä, meillä asustaa Suuri Metsästäjä) (tai itseasiassa kaksi). Joten olin jokseenkin varma, että elokuisen lentomatkan jälkeen olisi tullut kohtaus, mutta ei. Se tulikin nyt. Tai siis niitä tuli useita, kuten viimeksikin. Koirulin kanssa käytiin asian tiimoilta (taas) eläinlääkärissä. Ja mukava eläinlääkäri olikin sekä palvelu oli nopeaa ja todella hyvää! Niin, ja edullisempaa kuin Suomessa. Saatiin vähän lääkitystä (kohtauksen jälkeen annettavaa), jota päästiinkin heti testaamaan, kun taas tuli uusi kohtaus. Oi voi. Lääkityksen tarkoituksena on hidastaa aivojen (sähkö)toimintaa, jotta uusia kohtauksia ei tulisi. Nyt meillä täällä pyörii hieman tokkurainen ja kömpelö Potilas Mäyräkoira, mutta parempaan suuntaan olla menossa (ns. jälkitila voi kestää useamman päivän, koirasta riippuen). Tästä asiasta voisin kirjoitta vaikka kuinka paljon, sillä on jonkin verran tullut aiheeseen perehdyttyä. Mutta kerron nyt vain sen verran jos joku siellä kummastelee, niin ei, täällä ei ole jatkuvaa lääkitystä käytössä, sillä kaksi kolmesta eläinlääkäristä (Suomessa ja täällä) ei suosittele sitä. Tai ei ainakaan tämän mäykyn kohdalla. Mutta toki huoli koirasta on joka kerta, kun kohtaus tulee ja eihän se kivaa katseltavaa ole. Itse olen viimeiset kaksi yötä nukkunut todella huonosti, kun vähän väliä kuulostelee koiraa. Mutta se on sellainen juttu, että sen kanssa vaan elellään.

Keskiviikko meni suurinpiirtein tässä, koiran vointia seuratessa (ja M oli niin kiltti, että tuli aikaisemmin töistä seuratakseen koiraa ja mä pääsin lenkille).

Potilas Mäyräkoira tykkää pitää päätään tässä, kun laittaa jalat nilkkojen kohdalta ristiin

Arvatkaapas vaan, muuten mitä kävi mun ihanalle laventelille. No sehän pääsi nuutumaan eikä siitä enää piristynyt, perskutarallaa. En ymmärrä mitä pääsi oikein tapahtumaan, koska MIELESTÄNI muistin kastella sitä... Hitto.

No mutta, kuten kerroin, ei tämä ihan kökkö viikko ole ollut. Maanantaina oli kiva päivä, kun oli jousiammuntakurssi illalla. Kuten jo aiemmin totesinkin, asuu samassa taloudessa metsästyksestä kiinnostunut henkilö, joka käy ampumassa mm. taljajousella. Itsekin sellaista kerran kokeilin ja innostuin. Oman taljajousen laitan tilaukseen heti, kun olen varma mikä malli olisi järkevin hankinta. Viimeksi päästiin kurssilla ampumaan eläinmaaleihin. Mä osuin dinosaurukseen! (Tai mikä lie dinosauruksen näköinen, HUOM. PIENI, liskomönkijä olikaan.)

Tänä aamuna oli aika upea auringonnousu Chicagolandissa.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin ja viikonloppua kohti mennään.