Nauralaughskrattarlachen

Asettuminen toiseen maahan ja kulttuuriin on aika voimia vievää eikä sitä ainakaan edistä se, että omat tavarat ja huonekalut on vielä matkalla uuteen kotiin. Välillä ei paljoa naurata, mutta onneksi päivittäisistä tapahtumista on mahdollista repiä huumoria.


Ihan jo Helsinki-Vantaan lentokentällä tuli pönttöiltyä. Pääsin lähtöpäivänä ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan automaattista passintarkastusta. Vaikka näin, että yksi automaateista oli suljettu (osoituksena siitä paloi punainen rasti), valitsin siitä huolimatta JUURI SEN automaatin. Ihmettelin ääneen M:lle, että miksi tämä laite ei lue mun passia. Että näin. Lentokoneessa olin tulossa wc:tä  ja kävelin hirveää vauhtia oman paikan ohi, kun en muistanut missä tarkalleen istuttiin. Eipä sen puoleen, M ei myöskään huomannut, kun painelin siitä sen ohi.


Asioita hoidettaessa on muutaman kerran käynyt niin, että osa tarvittavista dokumenteista onkin jäänyt kotiin. Eli sitten on ajeltu edestakaisin ja taas jonoteltu. Tää on niin tätä, kun ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan. :)
Toissapäivänä tovin etsin autoa kauppakeskuksen parkkipaikalta. Olin kuitenkin oikealla puolen kauppakeskusta, mutta millään en muistanut mihin väliin olin auton jättänyt. Hetken siellä pyörin, kunnes löytyi. Onneksi edes muistan miten rekisterinumero alkaa, jos sattuu lähettyvillä olemaan samanvärinen hybridi. Ja tänä aamuna jälleen haeskelin autoa... Ehkä juuri tämän takia vanha autoni oli kirkkaan punainen...


Pari päivää sitten kävin aamulenkillä tässä lähialueella, ja ihan eksymistä ajatellen otin käyttöön vanhan kikan. Kirjoitin nimittäin käteen ne kadunnimet, mitä pitkin löydän takaisin kotiin. Silti lenkillä aloin epäilemään muistiinpanojani (joita siis kuitenkin olisi ollut uskominen) ja painelin umpikujalle. Ei muuta kuin kierros tien päässä, hello hello ja morning ihmisille ja ei kun takaisin. Lenkistä tuli siis hitusen pidempi kuin mitä olin suunnitellut. No ehkä edellisenä iltana nautittu pihvi suli paremmin.


Eilen käytiin ostamassa imuri. Alkoi olemaan jo sen verran murusia lattialla, että oli varsin epämiellyttävää siinä tallustella paljain jaloin. Illalla imuria koottiin (se siis piti todella muutamalla ruuvilla pistää kasaan) ja imuri oli jokseenkin huvittava. M sitä sitten heti illalla kokeilemaan ja ääni ainakin on tehokas, jos ei muuta. Pitihän sitä itsekin tänään kokeilla ennen kuin käyn arvostelemaan. Ihan hyvin tuo näytti toimivan. Väri on aika suloinen ja plussaa on kiinteä, tyhjennettävä säiliö sekä pestävä suodatin. Ehkä kuva kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Täytyy vielä mainita imurin edessä oleva valo, joka tehokkaasti valaisee, jos haluaa vaikka pimeällä siivota.

Koiruuutta ajatellen on hyvin, hyvin tärkeää, että imuri on eläinystävällinen