Welcome to little town N!

Meidän kivan kaupungin keskustassa on kiva puisto, missä ollaan joka sunnuntai M:n kanssa käyty sunnuntaikävelyllä. Puistossa on (ainakin sunnuntaisin) paljon väkeä liikkeellä. Viime sunnuntaina täällä vietettiin isänpäivää ja silloin oli varsinkin perheitä paljon liikkeellä. Puisto on kiva paikka mennä viettämään lämmintä päivää, istuskelemaan ja kuljeskelemaan. Moni oli lähtenyt piknikille ja ajateltiin kyllä itsekin mennä joku sunnuntai. Näytti niin kivalta.

Ihan kaupungin keskustassa talot ovat vanhempia kuin ympäröivissä suburbeissa, mutta suurin osa taloista on varsin viehättäviä. Asunnon etsintäreissulla välittäjä tarjosi meillekin paria vanhempaa taloa (toinen oli rakennettu v.1890) keskustasta, mutta niiden kunto hieman arvelutti ja haluttiin tietoisesti valita helpompi (lue: vähätöisempi) vaihtoehto asua. Joten päädyttiin townhouse-tyyppiseen ratkaisuun, jossa voidaan täysin nauttia vain ja ainostaan asumisesta, sillä joku muu hoitaa pihatyöt (nurmikonleikkuu + lumityöt). Kyllä viime talvena lumitöitä tehdessä muutaman kerran hoin itselleni ensi talvena ei tarvitse tehdä lumitöitä-mantraa (varsinkin silloin, kun M oli työmatkalla). Asuinalue vaikutti myös valintaan, sillä lähistöllä pitää olla hyvät mahdollisuudet myös koiran kanssa liikkumiseen. Tässä lähistöllä, ihan kävelymatkan päässä, on puisto/ ulkoilualue. Ja tässä näyttää muillakin olevan koiruuksia. Meidän koiruus tosin ei vielä tullut mukana, sillä ajateltiin ensin hoitaa kaikki käytännön asiat sekä koti kuntoon ja sitten vasta tuodaan koira. Koiruli on lomailemassa hyvässä hoidossa M:n vanhempien luona.

Alussa kerroin myös kuinka yksi Teeman ruokalautanen jäi muuttokuormasta. No, lautanen selvisi ehjänä uuteen kotiin ja odottaa nyt muita lautasia saapuvaksi. En tiedä sitten, mitä ovat läpivalaisuissa ajatelleet mukana kulkevasta ruokalautasesta. Hullu nainen. Kontti on muuten saapunut tälle mantereelle ja toivottavasti olisi jo ensi viikolla oven takana.


Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka. Kaikki minut tuntevat tietävät, että en pidä kahvista. Missään muodossa. Amk:sta valmistumisen jälkeen ihan ensimmäisessä työpaikassani oli toisinaan tilanteita, joissa ei yksinkertaisesti kehdannut kieltäytyä kahvista, joten sinä syksynä oli vatsa ja makuhermot koetuksella. Ja huomasin iltapäivisin olevani aivan yliaktiivinen aamupäivän kahviannosten jälkeen. No, nyt on tapahtunut pienoinen käännös tämän asian suhteen. Tuntuu, että täällä kaikki, siis ihan kaikki juovat kahvia. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja ostin kaupasta Starbucksin vanilja Frappuccino kahvijuoman (jossa on todistetusti myös kahvia). Ja nyt siis kahden päivän sisällä olen juonut tuota kahvijuomaa (jäillä!) kokonaiset 405ml. Täytyy myöntää, että ihan pikkuisen jopa pidin sen mausta ja voisin jopa harkita ostavani toisen samanlaisen. Mutta ihan varsinainen kahvinkeitin-kahvinjuoja tuskin tulen olemaan. Yök.